Tutkimusmatka odotukseen

Palasimme eilen takaisin kolmen yön Tukholman-reissusta. Lento Tukholmaan kestää vain 40 minuuttia, joten siinä mielessä Tukholma on kiva ja helppo matkakohde raskaana olevalle. Halusimme käydä Tukholmassa myös, koska mieheni sisko asuu siellä ja on saanut kolme kuukautta sitten poikavauvan. Oli mukava nähdä tukholmalaisen perheen vauva-arkea ja saimme myös hyviä vinkkejä ja ajatuksia vauvanhoitoon liittyen. Tukholma on mielestäni ihana kaupunki ja ihmiset siellä ovat jotenkin todella tyylikkäitä. Tuli jopa vähän homssuinen olo itselle :) Mieheni sisko asuu Södermalmilla, joka on kai vielä erityisen trendikästä asuinaluetta. Kyselin häneltä vähän suosituksia lastenrattaista, ja hän sanoi että melkein kaikilla Södermalmilla on bugaboot. En ole vielä itse perehtynyt kyllä yhtään rattaisiin, mutta nuo bugaboot näyttivät tutuilta, eli varmaan sellaiset ovat suosittuja Helsingissäkin. Keskustelimme jo mieheni kanssa siitäkin, että ostammeko vauvantarvikkeet uutena vai käytettynä ja päädyimm

Sunnuntaina pääsimme vihdoin mökille rentoutumaan. Tämä oli nyt ensimmäinen mökkireissu, jonka olen tehnyt raskaana ollessani. Oli todella rentouttavaa olla muutama päivä poissa kaupungista. Söimme herkullisia griliruokia, pelasimme korttia, luimme lehtiä, saunoimme ja uimme. Mökki sijaitsi rinnetontilla, joten tuli vähän hyötyliikuntaakin, kun kipusin rinnettä ylös ja alas mennessäni saunaan tai hakiessani vettä järvestä. Koska mökillä ei ollut juoksevaa vettä, niin tiskit pestiin järvivedellä. Mökillä ei myöskään ollut televisiota, niin ei tullut katsottua televisiota pariin päivään. Pidin myös paastoa internetistä, joten en juurikaan koskenut kännykkääni mökillä ollessani. Eli todella rentouttava mökkireissu oli. Mietin myös mökillä, että haluaisin lukea enemmän kirjoja. Olen lukenut tänä vuonna vain yhden kirjan, mutta sain muutaman hyvän kirjasuosituksen. Tällä hetkellä luen kyllä yhtä raskausaikaa käsittelevää kirjaa. Sen on kirjoittanut eräs amerikkalainen nainen, ja se on 90-lu

Vietämme tänä vuonna juhannusta kaupungissa, kun mieheni joutuu tekemään töitä. Kaipaisin kovasti mökki-juhannusta, mutta ymmärrän myös, että miehelläni on paljon töitä. Hän on ollut töiden suhteen todella kiireinen koko kevään. Tästä on tullut meille välillä vähän riitojakin, kun meillä on niin erilainen tilanne nyt töiden suhteen. Pystyin pitämään lomaa toukokuussa, mutta samalla minulla oli järkyttävää pahoinvointia, joten en jaksanut tehdä mitään. Olin myös äärettömän tylsistynyt, kun päivät kuluivat niin hitaasti ja kärsin sängyn pohjalla (aloin seuraamaan jopa tällaisia laatusarjoja kuin "Kauniit ja rohkeat" ja "Emmerdale", vähän noloa myöntää). En jaksanut tehdä kotitöitä, mistä tuli myös vähän riitaa. Nyt kun pahoinvointi on väistynyt, niin tilanne on parantunut. Olen saanut lisää energiaa ja pitänyt kodin siistinä. Olemme myös järjestäneet kahdet juhlat kotonamme kesäkuun aikana, joihin olen tehnyt hienot kakut. Eli nyt olen ollut varsinainen kätevä emänt

Kävimme tänään mieheni kanssa eräässä ihan hyvässä fine dining-ravintolassa lounaalla. Olimme saaneet sinne joululahjaksi lahjakortin, joka piti käyttää nyt. Minusta ravintoloissa syöminen on nyt raskausaikana vähän vaivalloista, kun pitää kysellä niin tarkasti kaikkien annosten sisällöt. Olen luonteeltani aika huolellinen ihminen, joten pyrin noudattamaan noita raskausajan suosituksia todella tarkasti (ehkä vähän turhankin tarkasti). Mutta minua on jäänyt muutaman kerran harmittamaan, kun olen tilannut ravintolassa annoksen varmistamatta sen soveltuvuutta raskaana olevalle. Niin olen oppinut, että parempi kysyä kuin katua. Kerroin tarjoilijalle, että minulla on raskausajan ruokavalio, joten kalan ja lihan pitäisi olla kypsiä. Tarjoilija oli ihan hyvin kartalla raskausajan ruokavaliorajoituksista, sillä hän kysyi, että haluanko annokset myös ilman inkivääriä. Tilasin siis alkuruuaksi kanavarrasta satay-kastikkeella ja pääruuaksi lohta chili-kastikkeella. Mieheni tilasi pääruuaksi k

Kävin tänään avoimessa neuvolassa kuuntelemassa sikiön sydänäänet. Ensimmäisen kerran sydänäänet kuunneltiin viime viikolla, kun oli toinen raskausajan neuvolakäynti. Olin etukäteen vähän epävarma siitä, että miten hyvin sydänäänet saadaan kuuluviin 13. raskausviikolla, mutta ne kuuluivatkin jo oikein hyvin. Neuvolatäti oli nimittäin varoittanut etukäteen, että joskus voi olla vaikeaa saada sydänääniä kuuluviin varhaisilla viikoilla, ja sen takia on varmempaa tulla kuuntelemaan ne ensimmäisen kerran vasta 14. tai 15. viikoilla. Miehen aikataulujen vuoksi me varasimme sen toisen raskausajan neuvolakäynnin kuitenkin jo viime viikolle, jolloin oli rv 13. Oli ihana tunne kuulla sydänäänet ensimmäisen kerran. Ne löytyivät vieläpä helposti. Sikiön sydämen syke oli 145, mikä on ihan normaali arvo. Tänään menin sitten avoimeen neuvolaan. Meinasin eilen pyörtyä (tai ainakin tuli tosi pyörryttävä ja heikko olo), mikä vähän mietitytti ja halusin käydä sen takia neuvolassa. Söin mielestäni eilen

Tänään on rv 14+3. Ajattelin vähän kirjata ylös tämänhetkisiä tuntemuksia raskauteen liittyen. Voi olla mukavaa sitten myöhemmin palata näihin teksteihin ja verrata sen hetkistä olotilaa tähän. Raskauden edetessä unohtaa kuitenkin aika paljon, miltä milläkin viikolla on tuntunut. Nyt on pahin pahoinvointi jo takana. Enää en oksentele edes hampaita harjatessa. Kärsin aika pahasta pahoinvoinnista rv:t 6-12. Onneksi pahoinvointi on nyt melkein kokonaan ohi! Vieläkin pitää syödä parin tunnin välein, ettei ala kuvottaa, mutta kokonaisuudessaan olotila on paljon parempi. Väsymys vaivaa edelleen. Luulen, että tämä liittyy liikkumattomuuteen. Ennen raskaaksi tuloa urheilin säännöllisesti ja olin hyvässä kunnossa. Nyt lääkäri on kuitenkin määrännyt minulle peli-kiellon, eli en saa pelata pallopelejä ennen heinäkuun rakenneultraa. Olen ollut harmissani tästä, mutta toivon pääseväni vielä syksyllä pelaamaan. Kysyin gynekologilta, että voiko rakenneultran jälkeen vielä pelata, vai onko maha si