Tutkimusmatka odotukseen

Meidän pikkuneiti täytti viime viikolla 9 kuukautta. Mihin se aika oikein katoaa? Hän vaikuttaa jo melkein taaperolta, kun on koko ajan nousemassa seisomaan, kävelee tukea vasten ja konttaa niin kovaa vauhtia, että vanhempien on välillä vaikea saada häntä kiinni. Hänestä on myös hauskaa tyhjentää keittiön vetolaatikoita, joten nyt olemme joutuneet siirtämään kaikki terävät  veitset ylimmästäkin vetolaatikosta pois. Meidän keittiö ei näytäkään nyt kovin siistiltä, kun ole mme siirtäneet paljon vetolaatikoiden sisältöä korkealle keittiötasolle, johon vauva ei vielä yllä. Pitäisi keksiä uudet paikat noille keittiötavaroille. Vauva on oppinut myös nousemaan seisomaan alimman vetolaatikon päälle, jolloin hän melkein yltää keittiöliedelle. Se on aika hurjan näköistä ja pitää tietenkin vahtia häntä, ettei hän vaan satuta itseään.  Meillä on tarkoitus laittaa tyttö päiväkotiin ensi tammikuussa, jolloin hän on täyttänyt yhden vuoden. Tuntuu, että tämä on Suomen mittakaavassa melko varhain, kun

 Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut kuulumisia. Nyt meidän vauva on jo yli 8 kuukautta vanha ihana veijäri. Arki on oikein mukavaa hänen kanssaan. Hän on utelias ja sosiaalinen vauva, joka tykkää ihmisistä kovasti. Nyt mieheni on hänen kanssaan leikkipaikassa, kun minä olen täällä kotona flunssan takia. Kävin tänään koronatestissä, sillä täytin oireeni omaolo.fi:ssä, jossa kehtettiin menemään koronatestiin, vaikka oireeni ovat lieviä, lähinnä nuhaa ja yskää. En kuitenkaan saa poistua kotoa ennen kuin olen saanut koronatestistin tuloksen, joten olen nyt kotona yksin ja pitkästä aikaa päätin vähän lueskella blogeja:) Se olikin mukavaa, joten ajattelin kirjoittaa vähän meidänkin kuulumisia.  Meidän vauva oppi 6 kk iässä ryömimään, ja siitä meni vaan muutama viikkoa, niin hän jo konttasi. Eikä siitäkään mennyt kuin pari viikkoa, kun hän jo nousi seisomaan. Me joudummekin nyt katsomaan hänen peräänsä, kun hän nousee seisomaan ties missä, ettei hän kaadu tai vedä telkkaria pää