Tutkimusmatka odotukseen

Meidän pikkuneiti täytti viime viikolla 9 kuukautta. Mihin se aika oikein katoaa? Hän vaikuttaa jo melkein taaperolta, kun on koko ajan nousemassa seisomaan, kävelee tukea vasten ja konttaa niin kovaa vauhtia, että vanhempien on välillä vaikea saada häntä kiinni. Hänestä on myös hauskaa tyhjentää keittiön vetolaatikoita, joten nyt olemme joutuneet siirtämään kaikki terävät  veitset ylimmästäkin vetolaatikosta pois. Meidän keittiö ei näytäkään nyt kovin siistiltä, kun ole mme siirtäneet paljon vetolaatikoiden sisältöä korkealle keittiötasolle, johon vauva ei vielä yllä. Pitäisi keksiä uudet paikat noille keittiötavaroille. Vauva on oppinut myös nousemaan seisomaan alimman vetolaatikon päälle, jolloin hän melkein yltää keittiöliedelle. Se on aika hurjan näköistä ja pitää tietenkin vahtia häntä, ettei hän vaan satuta itseään.  Meillä on tarkoitus laittaa tyttö päiväkotiin ensi tammikuussa, jolloin hän on täyttänyt yhden vuoden. Tuntuu, että tämä on Suomen mittakaavassa melko varh...

 Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut kuulumisia. Nyt meidän vauva on jo yli 8 kuukautta vanha ihana veijäri. Arki on oikein mukavaa hänen kanssaan. Hän on utelias ja sosiaalinen vauva, joka tykkää ihmisistä kovasti. Nyt mieheni on hänen kanssaan leikkipaikassa, kun minä olen täällä kotona flunssan takia. Kävin tänään koronatestissä, sillä täytin oireeni omaolo.fi:ssä, jossa kehtettiin menemään koronatestiin, vaikka oireeni ovat lieviä, lähinnä nuhaa ja yskää. En kuitenkaan saa poistua kotoa ennen kuin olen saanut koronatestistin tuloksen, joten olen nyt kotona yksin ja pitkästä aikaa päätin vähän lueskella blogeja:) Se olikin mukavaa, joten ajattelin kirjoittaa vähän meidänkin kuulumisia.  Meidän vauva oppi 6 kk iässä ryömimään, ja siitä meni vaan muutama viikkoa, niin hän jo konttasi. Eikä siitäkään mennyt kuin pari viikkoa, kun hän jo nousi seisomaan. Me joudummekin nyt katsomaan hänen peräänsä, kun hän nousee seisomaan ties missä, ettei hän kaadu tai vedä telk...

Meidän elämänpiirimme on laajentunut viimeisen viikon aikana, kun olemme alkaneet käymään enemmän ulkona ja kaupungilla vauvan kanssa.  Nyt olen pyrkinyt ulkoilemaan joka päivä. Se tekee kyllä hyvää:) Huomaan, että oma vointinikin on parantunut, enkä ole tällä viikolla enää tarvinnut kipulääkkeitäkään. Hyvin olen siis toipunut synnytyksestä. Söin synnytyksen jälkeen kipulääkkeitä (ibuprofeiinia) kuurina kaksi viikkoa. Ne tulivat tarpeeseen, sillä minulla oli aika paljon kipuja. Olemme myös kulkeneet raitiovaunulla ja sekin sujuu hyvin. Tykkään matkustaa raitiovaunulla, kun sen kyyti on niin tasaista. Lisäksi olemme asioineet Stockmannilla ja Forumissa. En ole muuten vielä imettänyt kummassakaan paikassa, mutta ilmeisesti Stockmannilla ja Forumissa on kummassakin jokin imetyspaikka? Minua muuten jännittää vielä vähän imettäminen julkisilla paikoilla, kun tuo imettäminen ei ole vielä niin sujuvaa (asentoja ja ergonomiaa pitää vielä harjoitella). Olen myös miettinyt, että missä...

Tänään tulee kaksi viikkoa siitä, kun pääsimme Naistenklinikalta kotiin. Me olimme naistenklinikalla yhteensä neljä yötä synnytyksen jälkeen, kun saimme vauvan kanssa kummatkin suonensisäisiä antibiootteja (meille nousi kummallekin kuume synnytyksessä). Oma vointi oli aika heikko synnytyksen jälkeen, joten oli hyvä, että saimme olla synnyttäneiden osastolla neljä yötä. Kirjoittelen vielä lisää synnytyksestä paremmalla ajalla. Nyt kotona arki on kuitenkin lähtenyt rullaamaan yllättävän hyvin ja vauva kasvaa hurjaa vauhtia! Neuvolan täti kävi meillä keskiviikkona ja punnitsi vauvan. Vauva painaa jo 4,3 kg (syntymäpaino oli 3,8 kg). Eli hän on viettänyt aika paljon aikaa rinnalla imemässä. Tuntuu, ettei päivisin kauheasti mitään muuta ehdikään, kun imettää...Mutta ehkä tilanne tästä vielä rauhoittuu. Olen myös miettinyt tutti-asiaa. Minulle sanottiin Naistenklinikalla, ettei ainakaan kahteen ensimmäiseen viikkoon kannata antaa tuttia, kun se voisi haitata imemistä. Mutta, kun vauva nyt ...

Meidän vauva syntyi Naistenklinikalla 24.12. Pääsimme kotiin lauantaina ja opettelemme yhteistä arkea kotona❤️ Synnytys oli kokemuksena aika hurja, kirjoittelen siitä vielä paremmalla ajalla lisää. Olemme todella kiitollisia siitä, miten hyvää hoitoa saimme Naistenklinikalla. Nyt olemme onnellisesti kotona ja tänään vietämme vuosikymmenen vaihtumista yhdessä perheenä🙂

Kävin eilen yliaikaisuuskontrollissa Naistenklinikalla. Siellä otettiin aluksi käyrää sikiöstä, jonka jälkeen pääsin lääkärin vastaanotolle. Gynekologi otti streptokokkinäytteen ja teki sisätutkimuksen, joka tuntui melko kivuliaalta. Sikiön pää on niin alhaalla lantiossa, että se jotenkin hankaloitti tuota toimenpidettä. Gynekologin mukaan kohdunkaula on pehmeä ja se saattaa olla jo aukikin, mutta täysin varmasti sitä ei voi sanoa, kun hän ei yltänyt sinne saakka. Joka tapauksessa tilanne on kuulemma edistynyt viime käynniltä, jolloin kohdunsuu oli sormelle auki. Rv 40+6 Olin huolissani sikiön painosta (pelkään, että sikiö on todella iso), mutta mitään radikaalia hyppäystä kasvukäyrällä ei ollut tapahtunut. Sikiön painoarvio nyt on 3,9 kg. Gynekologi oli sitä mieltä, että sikiö ei ehdi  kasvaa enää paljoa ennen synnytystä, joten minun ei tarvitse olla huolissaan siitä. Sovimme käynnistysvastaanoton ensi maanantaille, jolloin on rv 41+5. Toivoisin kovasti, että synnytys käynn...

Tänään on rv 40+2. Keskiviikkona eli toissapäivänä oli siis ultrassa määritetty laskettu aika. Kävin silloin vielä tekemässä yliopistolla yhden tentin, ja olin etukäteen jännittänyt, että ehdinkö tehdä sen vai olenko silloin synnyttämässä...Mutta hyvinhän minä ehdin, kun ei vauva ole vieläkään antanut merkkejä synnytyksestä. Keskiviikkona illalla oli myös työpaikan pikkujoulut. Olin sinnekin ilmoittautunut, kun aavistelin jo etukäteen, että saattaa mennä lasketun ajan yli. Söimme työkavereiden kanssa hyvän illallisen eräässä keskustan ravintolassa, joten todella rauhalliset pikkujouluthan ne olivat ja loppuivat jo puoli yhdeksältä illalla. Vointini on siis vieläkin erittäin hyvä. Minusta tuntuu, että fyysinen kuntoni on lähes samanlainen kuin ennen raskautta. Jaksan yhä nousta portaat ylös neljänteen kerrokseen ym. No kävely on hieman vaappuvaa, kun vauvan pää on jo kiinnittynyt ja painaa kohdunsuuta. Mutta muuten voinnissa ei ole mitään valitettavaa. Minusta tuntuu, että kaikki muut i...