Takaisin kotona

Tänään on rv 19+3. Kävimme mieheni kanssa aamulla avoimessa neuvolassa kuuntelemassa sikiön sydänääniä, koska olen ollut muutaman päivän ajan kovin huolissani sikiön voinnista. En ole tuntenut sikiön liikkeitä aikaisemmin, mutta vihdoin tänään alkoi tuntua kunnon ”tökkimistä” vatsassa. Olen muutaman viikon yrittänyt vähän kuulostella, jos tuntuisi kutittelua tai ”kalanevän sipaisuja”, mutta mitään tällaisia tuntemuksia ei ole ollut. No vihdoin tänään tunsin voimakkaita tökkäisyjä. Tai no oikeastaan olen niitä samoja tökkäisyjä aikaisemminkin tuntenut, en vain ole ollut ihan varma.

Neuvolassa sikiön sydänäänet olivat hyvät ja vahvat. Neuvolan täti selitti, että sikiömme liikkuu todella paljon, kun se ultratessakin kääntyili vähän väliä. Eli se on kai ihan hyvä merkki. Minulla on ollut valtava huoli sikiöstä nyt muutaman päivän ajan, olen ollut ihan alakuloinen. Huoleni on täysin irrationaalista, sillä sikiömme on kaikissa ultrissa ja mittauksissa voinut todella hyvin ja vastannut viikkojaan. Lisäksi minulla on sujunut raskausaika todella mukavasti, lukuunottamatta sitä alkuraskauden pahoinvointia. Nyt yllättäen tämä huolestuneisuuden aalto on vallannut minut. Toivon, että se hellittää lähipäivinä. Mieheni lähti tänään Tukholmaan, joten minun pitäisi kyllä keksiä jotain mukavaa tekemistä itselleni. Ajattelin ehkä huomenna mennä ainakin heittelemään koripalloa lähikentälle. Niin ja voisin vaikka huomenna laittaa ensimmäisen maha-kuvan tänne blogiin:)

Torstaina on rakenneultra tulossa. Minulla on ollut sellainen tunne, että meille on tulossa tyttö. Tämä tuntemukseni taitaa perustua ihan vain siihen, kun minulla oli niin järkyttävää pahoinvointia alkuraskaudessa. Tuolla väitteellä, että pahoinvointi liittyy tyttövauvojen odotukseen, ei taida olla mitään todellista tieteellistä pohjaa, joten tiedostan, että meille saattaa ihan yhtä hyvin olla poika tulossa. Mutta saa nähdä torstaina. Meillä on jo nimet tytölle ja pojalle, joten nimiongelma on ainakin ratkaistu. Minä keksin ne nimet ja mies hyväksyi (oli myös todella tyytyväinen niistä).

Nyt menen tekemään herkullista vesimeloni-salaattia itse tehdyllä vinaigretella. Söin jo yhden lautasellisen, mutta tekee mieli syödä vielä toinenkin...

Kommentit

  1. Noita pelkoja joskus tulee ja menee ilman järkevää syytä. Ehkä se sullakin rakenneultran jälkeen taas helpottaa. :) Nyt etenkin, kun liikkeitä tuntee hyvin, sitä aina vähän huolestuu, kun tuleekin hiljainen päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Rakenneultra on varmasti tärkeä etappi, joka varmaan helpottaa huolia. Kiva, kun liikkeet tuntuvat nyt selvästi:)

      Poista
  2. Onneksi jo torstaina pääsette ultraan, niin siellä saa taas sysättyä pelot romukoppaan! Ja ihanaa, että liikkeitä on alkanut tuntua. Sekin varmasti helpottaa oloa. Tai aiheuttaa lisää huolta, jos onkin hiljasempi päivä...nuo pelot kuuluvat kyllä asiaan ja varmasti suurin osa tulevista äideistä kamppailee niiden kanssa.
    Mielenkiinnolla odotan tuleeko sieltä tyttö vai poika;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi torstaina on ultra. Nyt minuakin kyllä jännittää, että onko tyttö vai poika. En olekaan enää yhtään niin varma asiasta;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskausajan ruokavalio ja ravintolassa käynti

Vauvakirja ja muita hankintoja vauvalle

Rv 14+3