Synnytyspelko ja keskustelu kätilön kanssa

Tänään on rv 30+6 ja  minulla oli keskusteluaika Naistenklinikan synnytyspelkopolin kätilön kanssa. Hoidimme puhelun etänä, koska minulla on vielä hieman flunssaa. Tuo etäyhteys toimi hyvin senkin takia, että Naistenklinikan synnytysosaston tilat ovat jo minulle tutut ensimmäisestä synnytyksestä, niin minulla ei ollut tarvetta tutustua tiloihin tai synnytyshuoneeseen. Minulla ei ollut kauhean suuria odotuksia keskusteluun etukäteen, mutta näin jälkikäteen arvioituna keskustelu oli erittäin hyödyllinen. Kävimme siinä kätilön kanssa läpi esikoiseni synnytyskertomuksen, ensin minä kerroin siitä omin sanoin ja sitten kätilö luki omakannasta vielä tuon kertomuksen. Oli hyvä käydä läpi yhdessä synnytyksen kulku, koska minulle muodostui ensimmäisestä synnytyksestä synnytystrauma, koin synnytyksen niin pitkänä, kivuliaana ja pelottavana. Kätilö oli empaattinen ja osaava, ja hänellä oli selvästi pitkä kokemus synnytyksistä, sillä hän osasi avata minulle synnytyksen aikaisia tapahtumia, jotka minua olivat jääneet pelottamaan ja mietityttämään. Hän myös sanoi, että koska ensimmäisenen synnytys oli noin hankala (pitkä, kivulias, minulle nousi kuume synnytyksessä, vauvalle nousi kuume, antibiootit kummallekin, imukuppisynnytys, vauva joutui teholle), niin on hyvinkin mahdollista että toinen synnytys on paljon helpompi. Mitäänhän ei voi varmasti luvata, mutta tämä antaa minulle toivoa, että kaikki voisi mennä helpommin toisella kerralla. Kätilö kirjasi toiveekseni, että saisin epiduraalipuudutuksen hyvissä ajoin toisessa synnytyksessä

Nyt olen kallistumassa taas alatiesynnytykseen, koska ajattelen, että toisen lapsen kohdalla alatiesynnytys voi olla helpompi, kun paikat ovat jo kerralleen auenneet. Minulla on ystäviä, joille on tehty suunniteltu sektio erinäisistä syistä, ja he ovat olleet tyytyväisiä sektioihinsa. Toisaalta kuitenkin sektioissa on pidempi toipumisaika, ja leikkaushaava, johon liittyy infektioriski, niin olen puntaroinut asiaa ja sen takia kallistun nyt kuitenkin alatiesynnytystoiveeseen, vaikka mokemukseni ensimmäisestä synnytyksestä ovat vaikeita. Naistenklinikan lääkäri myös kertoi, että alatiesynnytys (jos mahdollista ja turvallista) olisi parempi tapa vauvalle syntyä, sillä vauva ehtii valmistautua syntymään paremmin, kun tulee synnytyskanavan läpi. 

Minulla on suuri luotto Naistenklinikan henkilökuntaan, ja Suomi on varmasti maailman paras paikka synnyttää, joten uskon olevani turvallisissa käsissä siellä. Ennen synnytystä on vielä yksi lääkärikäynti synnytystapa-arviota varten, joten sovimme tänään kätilön kanssa, että voin siellä kertoa lopullisen ajatukseni liittyen synnytystapaan.

Muita kuulumisia: työsuhteeni päättyi muutama viikko sitten, joten olen nyt ollut kotona. Olin pyytänyt itse työnantajaltani tätä, sillä työpaikkani sijaitsee toisessa kaupungissa ja minulla meni työmatkoihin 2 h päivässä, ja työ oli fyysisesti aika rankkaa raskaana, vaikkakin työ itsessään oli mielenkiintoista ja kivat työkaverit. Ajattelin, että tämä olisi hyvä ratkaisu, sillä olen huomannut, että nyt toisessa raskaudessa yleisvointini ja kuntoni ovat huomattavasti heikommat kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tämä oli hyvä ratkaisu siinäkin mielessä, että minulla on aika kova työmoraali, ja minun olisi ollut hyvin suuri kynnys jäädä sairaslomalle (joten olisin varmaan sinnitellyt puolikuntoisena äitiyslomalle saakka), vaikka koin jo olevani aika väsynyt raskauden takia. Huono puoli on tietenkin, että minulla ei nyt ole toimeentuloa ennen raskausloman alkua. Minun pitää ottaa tämä huomioon ja miettiä vähän tarkemmin, miten taloutemme kestää erilaisia hankintoja, etenkin kun nyt on niin kova inflaatio. 

Muutama viikko sitten kävin myös mökillämme leikkaamassa nurmikkoa, ja tämän seurauksena kärsin muutaman päivän kovista lihas- ja hermosäryistä. Käveleminen on jo selvästi hitaampaa ja kivuliaampaa kuin ensimmäisessä raskaudessa. On ollut vähän hankala hyväksyä, että en ole fyysisesti niin hyvässä kunnossa. Naistenklinikan lääkäri sanoi, että erinäiset kolotukset ovat normaaleja toisessa raskaudessa, kun paikat ovat jo löystyneet ensimmäisessä synnytyksessä. En oikein tiedä, miten parantaisin fyysistä kuntoani, kun minusta tuntuu, että aina jos liikun enemmän, niin siitä seuraa myöhemmin kipuja. 

Aika kotona ei ole onneksi tullut pitkäksi. Tein niin paljon töitä ja pitkää päivää ennen työsuhteen päättymistä, joten minulla on ollut kotona paljon "kotihommia" odottamassa, joita nyt teen päivisin, ja on ollut myös ihanaa viettää enemmän aikaa esikoisen kanssa. Nyt minun pitäisi vielä järjestellä kaappeja ym. valmistautua vauvan tuloon. Ihanaa, että minulla on aikaa siihen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskausajan ruokavalio ja ravintolassa käynti

Rv 14+3

Vauvakirja ja muita hankintoja vauvalle