Rv 14+3

Tänään on rv 14+3. Ajattelin vähän kirjata ylös tämänhetkisiä tuntemuksia raskauteen liittyen. Voi olla mukavaa sitten myöhemmin palata näihin teksteihin ja verrata sen hetkistä olotilaa tähän. Raskauden edetessä unohtaa kuitenkin aika paljon, miltä milläkin viikolla on tuntunut.

Nyt on pahin pahoinvointi jo takana. Enää en oksentele edes hampaita harjatessa. Kärsin aika pahasta pahoinvoinnista rv:t 6-12. Onneksi pahoinvointi on nyt melkein kokonaan ohi! Vieläkin pitää syödä parin tunnin välein, ettei ala kuvottaa, mutta kokonaisuudessaan olotila on paljon parempi.

Väsymys vaivaa edelleen. Luulen, että tämä liittyy liikkumattomuuteen. Ennen raskaaksi tuloa urheilin säännöllisesti ja olin hyvässä kunnossa. Nyt lääkäri on kuitenkin määrännyt minulle peli-kiellon, eli en saa pelata pallopelejä ennen heinäkuun rakenneultraa. Olen ollut harmissani tästä, mutta toivon pääseväni vielä syksyllä pelaamaan. Kysyin gynekologilta, että voiko rakenneultran jälkeen vielä pelata, vai onko maha silloin liian suuri. Hän sanoi, ettei todellakaan ole liian suuri vielä silloin ja voi hyvin pelata.

Nyt en ole siis oikein urheillut pariin kuukauteen, kun en ole keksinyt mitään hauskaa urheilulajia pallopelien lisäksi. Kävelen kyllä joka päivä muutaman kilometrin, mutta sitä ei voi urheiluksi sanoa. Ajattelin hankkia salikortin, mutta en ole saanut vielä sitä tehtyä. Eikä salilla käynti ole yhtään niin hauskaa kuin pallopelit. Nyt pitää kuitenkin jotenkin ryhdistäytyä, koska huomaan, että ryhtikin alkaa vähän painua kasaan, kun lihakset on niin huonossa kunnossa.

Kävin tänään kampaajalla, mutta en värjännyt hiuksia. Eli tällä hetkellä tuo hiusten tyvikasvu on jo melko pitkä. Kukaan ei kyllä ole kommentoinut siitä, eikä ketään varmaan kiinnostakaan. Kampaajakaan ei ihmetellyt, miksi en nyt halunnut värjäystä (olen käynyt samalla kampaajalla 10 vuotta). Hän on aivan ihana ihminen, mutta en ole vielä kertonut julkisesti olevani raskaana. Aika moni siitä kyllä tietää jo, kun mieheni on halunnut kertoa siitä työkavereilleen 🙂 Eilenkin meillä oli miehen työkavereita kylässä, ja hän kertoi heille asiasta. Kaikki olivat kyllä tosi iloisia ja yllättyneitä. Perjantaina olimme syömässä erään mieheni kaverin kanssa ravintolassa ja mieheni julkisti asian ystävälleen. Mieheni ystävä on Kyprokselta kotoisin. Hän ilahtui asiasta niin paljon että hyppäsi pystyyn ja tuli halaamaan meitä pöydän toiselle puolelle. Se spontaani iloisuus tuntui kyllä niin hyvältä, että kannatti kertoa. Tuli itsellekin hyvä mieli.

Kommentit

  1. Kiva löytää uusi odotus blogi:) Itse tulen kuukauden verran perästä, viikkoja nyt 10+1. Olen myöskin kärsinyt alkuraskauden "suht voimakkaasta" pahoinvoinnista, jonka vuoksi en ole saanut viikkoihin syötyä normaalia terveellistä lämmintä ruokaa. Pahoinvointi alkoi aika tarkkaan 5+0 ja nyt viime päivinä on alkanut tuntumaan ihan pientä helpotusta oloissa. Olen kuin yhtä hymyä lukiessani, että olet jo käynyt ravintolassa syömässä ja että pahoinvointisi on helpottanut. Itse olen todellinen "foodie" ja unelmoin siitä päivästä, että mieleni tekisi taas mennä jonnekkin ravintolaan kuola valuen :D Toivoa siis on! Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin vielä siltä, että olen menettänyt ruokahaluni koko loppuelämäkseni..

    Loppuiko sinulla pahoinvointi pikkuhiljaa vai yhtäkkiä?

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun löysit blogini! Minäkin löysin tällä viikolla sinun blogisi. Tuntuu, että se ensimmäinen raskauskolmannes meni niin horroksessa, etten silloin jaksanut tehdä oikein mitään. Ensimmäiset kaksi raskausviikkoa positiivisen raskaustestin jälkeen olivat kaikin puolin hyvät, mutta sitten siinä rv 7 lopussa alkoi pahoinvointi. Rv:t 8-12 olivat kurjia (joka päivä odotin vaan iltaa, että pääsisin nukkumaan, mutta samalla tiesin, että pahoinvointi varmaan jatkuisi seuraavanakin päivänä). Sitten jossain vaiheessa rv 12 alkoi olo helpottaa, konkreettisesti huomasin sen siitä, etten enää oksentanut.

    Nyt olo todella paljon parempi verrattuna ensimmäiseen kolmannekseen. Pientä kuvotusta on vieläkin, mutta se iskee vain, jos ruokailuvälit venähtävät. Minulle on jäänyt myös joihinkin ruokiin vähän kammo, kuten keitettyyn kananmunaan, enkä ole uskaltanut sitä vielä maistaa...Join ennen myös joka päivä piimää, mutta siihenkin on vähän kammo:) Toivottavasti nuo kammot menevät ohi, kun olen aikaisemmin ollut niin kaikkiruokainen...

    Sinulla helpottaa olo ihan varmasti parin viikon sisällä. Ajattele, sitten pääset syömään vaikka johonkin lempiravintolaasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa jotenkin niin samalta tuo sinun alkuviikojen meno, kuin mitä se itsellä on ollut. Päivät ja viikot (mulla varsinkin viikot 7-9) matelivat kuolettavan hiljaisesti itsesäälissä kierien ja laskien sekunteja siihen, että voisi mennä nukkumaan. Itsellä ollut siinä mielessä helpompaa, että olen saanut pidätettyä oksentamista. Varmaan sen vuoksi, että inhoan ja kammoan oksentamista..

      Mutta selkeästi nyt ollaan viime päivinä menty parempaan suuntaan. Olen saanut syötyä kunnon ruokaa pieninä annoksina ja kuvotus on alkanut vähenemään. Minua kanssa pelottaa, että tästä jää jotakin kammoja! Meillä on ollut tapana syödä mieheni kanssa aina lauantaisin pekoni-kananmuna aamiainen, mutta jo niiden molempien hajut ovat saaneet minut kukomaan. En haluaisi menettää tätä perinnettämme :D

      Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, että herään siihen kuinka mieleni halajaa kaikkea hyvää ruokaa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskausajan ruokavalio ja ravintolassa käynti

Vauvakirja ja muita hankintoja vauvalle